Tomin katkelma

Joo niin varmaan joo, jos dessulla ampuu noin kahdesta metristä suoraan nassuun niin kyllä siitä vasta-pelaajan pitäis kyllä kuolla niin.
Ja tietysti peli kusettaa mua eikä ketään muuta perhana.
Vielä yksikin kusetus tältä peliltä niin mä kyll…..
Joo se teki sen taas, nyt vaihtu peli johonkin mikä ei käyttäydy näin.
(laatikko avautuu)
Katsotaans, mirror`s ei, batle fieldi ei, aha tässä se on, GTA 5.
Sen kartan koko ja sen täydellinen netti-peli tekee tästä pelin jota jaksaa pelata.
(levy työntyy pleikkarin sisään ja peli alkaa)
Ei olla tätä muuten vähään aikaan pelattu.
Mennääns autotalliin katsomaan mitä autoja mulla on.
(pelaaja tulee hissistä ulos)
Miitäääää, mitä mun auto tallissa oikein tapahtuu, se on täynnä laatikoita sekä työmaa kylttejä.
ei kai mun auto tallissa joku modaaja ollut täyttämässä sitä . . .
(ruutu jähmehtyy paikoilleen)
Mitä nyt tapahtuu.

Annin novelli katkelma

Loputtomalta tuntuneen odotuksen jälkeen juna vihdoin saapui. Varmoin askelin hän käveli paikalleen, joka luki lipussa, jonka hän hetki sitten oli aseman lippuluukulta ostanut. Istuttuaan siinä hetken, suoraan vastapäätä naista istui eräs herra, oikea komistus. Herrasmieskin oli ja hattua nosti tervehtiessään. Siitä he kaksi toisilleen aivan tuntematonta ihmistä aloittivat keskustelun.

Juttua heidän kahden välillä riitti ja matkan aikana selvisi, että heillä on paljon yhteistä. Pitkä junamatka lensi kuin siivillä ja kuinka ollakaan nainen sattui jäämään juuri samalla pysäkillä kuin tämä kyseinen herrasmies. Mikäli naisen korviin asti ulottuvasta hymystä jotain saattoi päätellä, se ei ollut sattumaa. Yhdessä he astuivat junasta, jatkaen rupattelua. Aina kun mies katsoikaan naiseen päin, hän tunsi punan leviävän kasvoilleen ja perhoset vatsassa. Hän oli auttamattomasti rakastunut tähän salaperäiseen ja komeaan muukalaiseen, jonka vasemmassa nimettömässä kiilteli kauniisti koristeltu sormus. Mutta sitähän ei nainen huomannut, niin hienosti tämä herra oli osannut sen peittää.

anni.s novellikatkelma

Kävelin maitokaapin luo ja otin muutaman tölkin maitoa, siinä samalla otin muutaman jugurtin ja laitoin ne koriin. Kävin hakemassa leipää ja kissanruokaa simolle.
Kävelin kassalle, laitoin ostokseni hihnalle. Maksoin ostokseni ja kiitin myyjää. Astuin kaupasta ulos. Lähdin kävelemään kotiin päin. Kävelin ylämäen joka on nyt alamäki, ylitin muutaman tien ja saavuin kotipihaan.

       Kaivoin avaimet taskusta. Yhtäkkiä kaaduin, kaikki ostokseni levisi maahan. Näköni sumeni ja kuulin huutoa, joka loppui lyhyeen. Avasin silmäni ja näin outoja laitteita ja ihmisiä. Olin sairaalassa. Katsoin sänkyni viereen, jossa istui tyttäreni ja hänen kaksi lastaan. Hymyilin ja suljin silmäni.

Ollin velli.

Olli Oikarinen

“Miksi meillä on rahaa?”

Hei! Olen Blake, asun New Yorkissa. Ainut ongelmani elämässäni on, että minulla ei ole rahaa. Ei yhtään rahaa.

Oli tuulinen ja hieman kylmä syyspäivä. Tuuli vihelsi korkeiden talojen välissä, kaikilla oli pitkä paksu takki jotka maksoivat paljon. Liikaa minulle. Kiertelin kadulla rahan tai ruuan toivossa,  niistähän minulla oli pula. Vaatteita päälläni oli hieman liian iso muovinen takki ja Niken löysät verkkarit, joissa oli reiät kummassakin polvessa. Olin iloinen, iloisempi kuin eilen.

Eilen ei ollut yhtä hyvä päivä kuin tänään…

Olin kadulla kerjäämässä rahaa. Paikka jossa olin, oli ennen ollut hyvä paikka. Ihmisiä oli ollut paljon ja rahaakin oli tullut hyvin. Nyt ihmisiä oli vain pari, ja hekin olivat “köyhiä”.

Noin kello kahden aikoihin viereeni tuli pitkä mustatakkinen mies. Mies sanoi “Haluatko ansaita vähän rahaa?”. Tottakai vastasin nälissäni “Kyllä”. Ehkä ei olisi pitänyt. Mies nosti takkinsa helmaa, näin pienen välähdyksen, kun aurinko kimposi pistoolista silmääni. En säikähtänyt, en lähtenyt pakoon, odotin. Mies otti povitaskustaan pienen rypistyneen lapun ja antoi sen minulle. Hän sanoi “Siinä. Ota se, se kertoo minne mennä”. Mies kääntyi ja lähti kävelemään. Katsoin lappua, katsoin takaisin mieheen. Hän oli poissa.

Novelli katkelma Yeliz

Olen surullinen. En halua tehdä mitään. Elämäni on mennyttä. Olen yksinäinen. Äitini on kuollut jo kuukausi sitten sen jälkeen en ole tavannut yhtään ketään en edes läheisiäni. Äitini kuolema oli sairauden takia, mutta syytän isääni. Isäni takia äitini sai sairauden. Hän ei rakastanut äitiäni enään ja satutti häntä. Hän ei edes tullut hautajaisiin. Inhoan häntä.

Viides viinipullo on loppunut ja pitää ostaa lisää, mutta en halua mennä ulos. Pitää tehdä asialle jotain en kestä tätä enään. Menin yläkertaan ja näin, että äitini huoneen ovi oli auki. Suutuin tosi paljon. Menin ovesta sisälle. Avasin äitini vaatekaapin. Tutkin hänen vaatteitaan ja huomasin hänen takin taskusta kirjeen. Avasin kirjeen. Kirjeessä luki:

" Helena tiedän, että saat tämän kirjeen jonakin päivänä ja tämä saattaa kuulostaa tyhmältä, mutta sinulla on sisarus. Hän asuu Lontoossa isäsi luona. Hänen nimensä on Katariina. Sinun on nähtävä häntä, jos rakastat minua".Terveisin rakas äitisi.

Voi ei rakastan äitiäni, mutta en halua nähdä isääni. Isäni on kamala mies, mutta haluan tavata Katariinaa. Haluan miettiä asiaa vielä, koska en tiedä onko minun hyvä nähdä isääni. Mietin aina Katariinaa minkälainen hän on, tykkäisinkö hänestä ja mikä on minulle tärkeää, että pystyisinkö puhua hänen kanssa. En ole koskaan puhunut kenenkään kanssa niin hyvin, kuin äitini kanssa. Minua alkoi itkettää kovasti.

Jennin novellikatkelma

"Se on ihana!" pikkuinen Lucy huudahti, mummin sylistä, kun mummi laittoi kultaisen kaulaketjun hänen kaulaansa.

"Pidän siitä kovasti!" Lucy sanoi hymyillen.
"Sitten, kun olet isompi, voin antaa sen sinulle omaksi", mummi sanoi.

"Niinkö? Lupaatko?"

"Lupaan"

Lucy nauroi lähes pelkästä ärsyyntyneisyydestä. Vain muutamaa vuotta myöhemmin mummi oli kuitenkin unohtanut lupauksensa. Eilinen oli ollut lähes pelkkää tuskaa Lucylle.

Lucyn kasvot kalpenivat kateuden sekaisesta järkytyksestä, kun Lisbeth avasi mummin lahjan. Lahjapaperin alta, pienestä rasiasta paljastui kultainen ketju, jolla lepäsi kultainen sydän.

"Hyvää syntymäpäivää, Lisbeth!" mummi toivotti.

"Kiitos, mummi! Se on ihana!" Lisbeth sanoi ja halasi mummia. Lucy katseli, kun mummi ripusti korun Lisbethin kaulaan ja sanoi: "Siinä on kultainen sydän, aivan kuten sinulla"

Lucy tunsi piston rinnassaan, kun kirpeän katkera kateus viilasi hänen sydäntään, joka ei varmastikaan ollut kultainen. Koru oli tarkoitettu Lucylle, ei Lisbethille.

  Pieni paniikki valtasi Lucyn mielen ja hänen sormiaan alkoi pistelemään. Hän pyöritteli ketjua vapisevissa käsissään ja veti syvään henkeen. Hitaasti hän sulki korun nyrkkiinsä ja yhtä hitaasti nyrkki lähti kulkemaan Lucyn paidan taskua kohti.

Miikan novellikatkelma

."Huoh taas yksi tylsä työpäivä takana,” toteaa Jarkko. Päivässä on parasta, kun työpäivän jälkeen pääsee kotiin katsomaan jalkapalloa televisiosta. Jarkko oli matkalla kohti kotia, mutta jäi ruuhkaan. Jarkko kirosi ja katsoi kelloaan. “ kello on jo 13.45, matsi alkaa vartin päästä. Jarkolle tuli jo kiire kotiin. Viimein, kun Jarkko pääsi ruuhkasta kello oli jo silloin 13.55. Jarkko ajatteli enää viisi minuuttia matsin alkuun.

Jarkko ajoi autonsa parkkiin ja nousi autosta. Jarkko kaivoi avaimensa taskusta ja avasi kotiovensa. Jarkko on töissä konttori hommissa. Jarkko menee jääkaapille ja ottaa kylmän oluen ja istuutui sohvalle ja avasi television. Jarkko oli odottanut jo töissä sitä, että pääsisi katsomaan kotiin päivän futismatsia, mutta Jarkon kauhuksi futismatsi oltiin peruutettu. Jarkko katsoo televisiota ja näki että sieltä tulee vain ostoskanava.

"Ei näin voi käydä, tämä on elämäni pahin päivä", toteaa Jarkko. "Miten aion kuluttaa aikaani, jos futis ottelua ei tule tänään", pohtii Jarkko.

Tuuli kovenee ja kovenee puhaltamalla kylmää ilmaa minua kohti. En jaksa liikkua enään päässäni pyörii ajatus 'miksi minä lähdin'. Kukaan ei löydä minua täältä. Minä luovutan.

Novelli katkelma Jenny

Käytävän päässä oli toinen ovi. Onneksi se oli auki. Katsoin sisälle ja näin henkiä. Avasin ovea enemmän ja kaikki alkoivat katsoa minua päin. Juoksin pakoon ja näin, että seinässä oli reikä, johon minä mahtuisin. Henget lensivät ohi, joten palasin takaisin huoneeseen ja pistin oven kiinni. Siellä oli ihmisiä.

“Mitä te teette täällä? ” kysyin. “Sinun ei olisi pitänyt muuttaa tänne, täällä on liian vaarallista” yksi heistä sanoi. “Meitä on nyt kolmetoista, joten on myöhäistä enää paeta” sanoi toinen heistä. “Miksi? “ kysyin. “Koska piru tarvitsi kolmetoista, jotta pääsisi takaisin… “VOI EI!” he huusivat. Mitä on tekeillä?

Käännyin ja siellä oli… PIRU! “Apuaaa!” huusin. Menetin tajuni ja heräsin jossain pimeässä. En tiennyt missä muut ovat, joten lähdin etsimään heitä. Yhtäkkiä näin jotain valoa ja menin lähemmäs. Siellä oli laava putous ja kolme ruumista. Tajusin, että ne olivat ne kolme riivattua sieltä käytävän päässä olevasta huoneesta, mutta heidät oli  nyljetty ja nahat heitetty kiehuvaan laavaan. Olenkohan tulossa hulluksi? Pääsenkö täältä ikinä pois? Mitä minulle tapahtuu seuraavaksi?

Rosannan novellikatkelma

Kuului äänekäs muksahdus. Louis avasi siniset silmänsä, jotka hetki sitten olivat puristuneet tiukasti kiinni. Muutama kyynel ilmestyi tuon silmäkulmiin, ei niinkään vain levinneen kivun takia, vaan myös äskeisen painajaisen.

“Dannee!!” Louis huusi. Pojan käteen sattui ja pimeä huone oli alkanut tuntua paljon uhkaavammalta, kuin muutama tunti sitten.

Askelten äänet täyttivät ilman ja pian huoneeseen tulvi valoa käytävästä, jonne ovi oli juuri avautunut. Oviaukossa seisoi brunette poika, jolla oli huolestunut ilme kasvoillaan.

“Mikä hätänä Louis?” Danny kysyi kiirehtien lattialla makaavan pojan luokse. Hän istui toisen viereen ja veti tuon istumaan.

“Dannee, sattuu”, Louis mutisi pidellen rannettaan. Hän ojensi sitä kohti Dannya, joka otti sen omiin käsiinsä. Danny alkoi silittää pojan kättä ja hyssytellä tätä. Louis oli nimittäin alkanut itkeä. Kaikki tuntui niin pelottavalta ja uhkaavalta.

“Miten sä lattialle päädyit?” Danny sanoi ennemmin itselleen kuin Louisille. Louis kuitenkin nosti päätään ja pyyhki toisella kädellään kyyneleitä poskiltaan.

“Painajainen. Louis oli takaisin vankilassa” sinisilmäinen mumisi pelokkaana. Hiljaisesta äänestä huolimatta Danny kuuli pojan sanat. Myötätunnosta surullinen ilme oli pian tuon huulilla. Louis ei ansainnut tällaista.

Ystävä "Aaron novellikatkelma"

Minä totesin: "Voisin vaikka viedä sinut syömään, tai jotain". Brändön vastasi: "Se olisi mahtavaa". Kävelimme Rautatientorin poikki, kohti Eduskuntataloa. Brändön kertoi todella hyvän ravintolan siellä päin. Ravintolan nimi oli Restaurant of Death. Nimi vähän epäilytti, mutta silti olin hiljaa. Rupesimme lähestymään ravintolaan. Matkallamme Googlasin ruokapaikat nime, muttei löytynyt mitään. Rupesimme menemään syrjä kujille. Minua pelotti.

Kysyin varovasti: "Onko tämä oikea paikka". Hän ei vastannut. Minua alkoi epäilyttää. Viimeinkin saavuimme ravintolan eteen. Ravintola oli ränsistynyt pelitalo. Astuimme sisään. Ei näkynyt mitään ravintolan esineitä ei pöytiä, eikä työntekijöitä. Katsoin Brändöniä. Hän otti aseen esille, sitten valot sammui.

ELLAN NOVELLIKATKELMA

Yritin rentoutua, mutta siinä tilanteessa se tuntui mahdottomalta. Yritin laittaa silmiä kiinni ja kuunnella musiikkia. Koitin rauhoittua, mutta se oli mahdotonta. Lentokone oli ihan hiljainen, oli yö ja muut matkustajat nukkuivat. Olin yksin enkä voinut puhua kenellekään. Pikkuhiljaa pystyin rauhoittumaan ja lopulta nukahdin.

Oli syyskuinen lauantai- iltapäivä ja olin juuri istumassa sängyllä ja katsoin ulos. Avasin ikkunan ja kuulin kuinka linnut lähtivät kohti etelää ja kuulin kuinka pikkulapset leikkivät iloisina nauraen ulkona. Sillä hetkellä tunsin, että kaikki oli hyvin. Kuulin äitini surullisen pettyneen äänen alakerrassa. Hän pyysi minut alas juttelemaan. Pelästyin ja rupesin miettimään, mitä kaikkea pahaa olen tehnyt lähiaikoina, että osaisin varautua saarnaan. Astuin portaat hitaasti ja rauhallisesti alas.

Novelli katkelma Leo

Takaa-ajettu

Taas yksi raskas koulupäivä takana. Tunsin oloni helpottuneeksi kävellessäni kotiovelleni. Avasin oven ja kävelin portaita pitkin yläkertaan. Tunsin kylmän katseen tunkeutuvan lävitseni, siinä hän oli, veljeni. Hän vihasi minua eniten elämässään. Hän syytti minua isän kuolemasta. Olimme vuosi sitten vetämässä street racea isän kanssa, kun rekka ajoi kylkeemme, auto kieri iskun voimasta 7m päähän ja osui sähköpylvääseen. Silloin isä poistui luotamme. En kiinnittänyt huomiota Takeshin katseeseen, vaan kävelin huoneeseeni. Avasin koneeni ja aloin pelata Tetristä. Ovi kolahti, äiti tuli varmaan töistä.

Leevin novellikatkelma.

Paiskasin oven kiinni ja huusin. Olin niin vihainen sillä hetkellä. Olin ottanut lopputilin töistä, koska kusipää pomoni haistatteli minulle koko ajan, joka päivä. Kävelin loivaa alamäkeä, joka johti bussipysäkille. Hyppäsin bussiin ja maksoin. Bussi oli täynnä humaltuneita vanhoja miehiä. Istuin bussin takapenkille, joka oli ihan likainen ja haisi oksennukselle. Menin bussilla neljä pysäkkiä. Hyppäsin bussista pois ja sumeni.

Päähän sattui ja koko alakeho oli tunnoton. Yhtäkkiä aloin liikkua. Jokin veti minua, mutta en tiennyt kuka, koska näkö sumeili. Näkö alkoi palautua ja se, joka auttoi minua oli pomoni. Yllätyin täysin, koska pomoni oli täysi mulkku. Pomoni vei minut äkkiä hoitoon. Hän kantoi minut öky autoonsa ja lähti kaahaamaan.

Aleksi novelli katkelma.

Aijai aurinko paistaa suoraan silmiini, se herätti minut. Olin jotenkin onnellinen ja itsevarma. Mutta äkkiä mieleeni juolahti taas rahahuolet, se on oma vikani, että minulla on niin paljon velkaa. Kaikki alkoi kun olin 20 vuotias eli noin 10 vuotta sitten.  Olin tuolloin peliriippuvainen ja pelasn aina kaiken. No ei siitä menneisyydestä sen enempää, joka tapauksessa olin nyt velkainen ja työtön.

Menin ottamaan alakertaan kahvia ja aamupalaa, taas kuulin kuinka postiluukku kolahti ja velkapapereita tulvi sisään. Nykyään en enää välitä niistä vaikka saan varmaan pian häädön kodistani. Päätin kuitenkin avata kirjeeni mutta vasta aamupalan jälkeen.  

Markobouh (Jarnon novelli)

Oli todella lämmin kesäaamu, Marko herää kuumuuteen ja sillä ei ole yhtää rahaa. Marko ajatteli lähteä Stockmannin eteen hommaamaan rahaa  Alkoon,  ostaa päivän oluet. Marko lähti kävelee Stockmannia päin, se näki matkalla monta köyhää tyyppiä, mitkä näyttivät säälittäviltä kun ne yrittivät saada rahaa omalle perheellensä . Marko saapui Stockmannin eteen ja meni istuu oven suupielelle ja Marko katsoi kelloa mikä oli Stockmannin katossa kiinni, kello vasta oli 8 aamulla. Stockmannin vartia tulee avaamaan ovet ja sanoo Markolle - hyvää huomenta, Marko oli kiitollinen ja hyvällä päällä. Kello meni todella nopeasti . 

Marko näkee todella rikkaan miehen ja pyytää siltä rahaa ja se antoi rahaa 100€, Marko oli todella onnellinen ja meni suoraan alkoo ostaa päivän juomat. Marko avasi pullon ja rupesi juomaan sen olutta . Poliisi tuli heti ottaa Markon talteen ja se vietiin sairaalan alkoholin myrkytyksestä . Ja hän menehtyi siinä kun maksa poksahti, Marko pääsi taivaaseen ja meni alkoon, koska oli vapaa mies .

Pyry - novellikatkelma

Ajaminen tuntuu hankalalta, kun päässä pyörii niin paljon kaikkea; mistä ja milloin saan uuden työn, miten selviän siihen asti? Saavun risteykseen. Samalla puhelimeni tärähtää taskussa, ja päätän kaivaa sen esiin. Viesti on “entiseltä” työkaveriltani. Ajan samalla eteenpäin risteykseen. Vilkaisen valoja: keltaset, vielä kerkeää, ajattelen. Lisään kaasua ja luen samalla viestiä kunnes kuulen vieraan äänen. Kimeä, mutta samaan aikaan matala.. Mieleeni ei tule mitään, kunnes tajuan: joku tööttää! Ja silloin rysähti.